U-teoria – Miten johdetaan tulevaisuudesta käsin samalla kun tulevaisuus syntyy?

Posted on Posted in Uncategorized

Kirjoittaja: Maria Joutsenvirta*

Art of Hosting -työskentelyfilosofia ammentaa paljon U-teoriasta. Se on MIT:ssa (Massachusetts Institute of Technology) ja Presencing Institute:ssa (presencing.org) kehitetty työväline, joka on tarkoitettu viheliäisten ongelmien ratkaisuun. Se on upea teoria, koska se oikeasti toimii yhteiskehittämisen projekteissa.

Olemassaoleva tieto ei ole enää yhtä relevanttia ja luotettavaa kuin ennen, koska maailmamme on monimutkaistunut ja muuttuu nopeammin kuin koskaan aikaisemmin. Tänä päivänä ongelmia on hyödyllistä ratkoa tavalla, jossa kysytään: Miten voimme tehdä päätöksiä tulevaisuudesta käsin tuomalla tulevaisuutta nykyisyyteen?

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yhteiskehittämisessä on mentävä syvemmälle tasolle kuin toimijat ovat tällä hetkellä valmiita tekemään. On löydettävä uusi tekemisen taso.

U:n muotoinen arkkitehtuuri kuvaa, että on olemassa yhtäältä näkyvä maailma, jota voi ymmärtää ja mitata, ja toisaalta näkymätön maailma, joka on tavoitettavissa myötätunnon, kehollisen aistimisen ja kollektiivisen ‘pysähtymisen’ kautta. MIT:n Otto Scharmer ja hänen kollegansa ovat havainneet, että taiteilijat, tieteilijät ja muut luovat ihmiset keksivät ja luovat uutta astumalla näkyvästä maailmasta näkymättömään maailmaan ja sieltä takaisin näkyvään. Näkymätön maailma on se, josta käsin syntyy inspiraatio ja tarkoitus toiminnalle. U-teoriassa tätä ymmärrystä sovelletaan yhteiskehittämisen projekteihin, joissa toimitaan kollektiivisesti.

U:n muotoisen nuolen alkupää kuvastaa nykytilaa, jossa sijaitsevat ratkaistavat ongelmat. Alkupää edustaa rutiinien maailmaa, jossa yhteisö toimii kuten aina ennenkin. Nuolen oikeanpuoleinen kärki kuvastaa tulevaisuutta ja ratkaisuja, joita kohden halutaan edetä.

Rutiinien tasolla ihmiset projisoivat omia tapojaan nähdä asioita. Kuuntelu tapahtuu omista tietämisen oletuksista käsin eikä opita mitään uutta. Otto Scharmer puhuu lataavasta kuuntelusta (downloading), jossa vain vahvistetaan omia pinttyneitä ajattelumalleja ja jähmettyneitä käsityksiä asioista.

Kun yhteisöä ohjataan ja fasilitoidaan kulkemaan U:n vasempaa kaarta pitkin alaspäin kohden U:n alinta pistettä, prosessin aikana avataan mieltä, sydäntä ja tahtotilaa. Kaikkein tärkein voimavara prosessin aikana on kyky kuunnella ja havaita uusia asioita. Tätä edesauttamaan on tunnistettu neljä kuuntelun tasoa. Lataavan kuuntelun tason (1.) sijaan tulisi pyrkiä kohden tosiasiallisen (2.), empaattisen (3.) ja generatiivisen tason (4.) kuuntelua. Viimeisin on luovuutta kaikkein parhaiten edistävää kuuntelua.

Rutiinien tasolta edetään ensin kohden avointa mieltä. Se on näkyvässä maailmassa tapahtuvaa yhteistoimintaa, jota hallitsee – etenkin meillä länsimaissa – loogis-rationaalinen ajattelu, numerot ja mittaaminen. Tämä on perinteistä tutkimuksen ja päätöksenteon maailmaa. Avoimen mielen tasolla kuuntelu on tosiasiallista. Kuullaan toisten näkemyksiä ja päästetään irti omista pinttyneistä mielipiteistä ja ajattelumalleista. Asioita aletaan ymmärtää paremmin älyllisesti. Syntyy selkeitä ideoita, joiden varassa voi käydä esimerkiksi älyllistä väittelyä teknisistä kysymyksistä. Ongelmia ratkotaan etupäässä vain järjen tasolla, ja yhteisö toimii fakta- ja tutkimustiedon pohjalta.

Avoimen mielen tasolta on syytä jatkaa kohden avoimen sydämen tasoa, joka edustaa näkyvän ja näkymättömän maailman rajapintaa. Sydäntasolla käytetään muutakin kuin loogista ajattelua ja järkeä. Mukaan tulee tunne ja intuitio. Toiminnan laatu muuttuu ja numeroilla mittaaminen käy vaikeaksi. Tällä tasolla yhteisön jäsenet kuuntelevat ja kuulevat mitä toiset sanovat ja tuntevat myötätuntoa toisiaan kohtaan. Kuuntelu on empaattista ja dialogista, jossa huomio siirtyy kuuntelijasta puhujaan. Resonointi ihmisten välillä vahvistuu ja syntyy uusia jaettuja merkityksiä. Tämä mahdollistaa syvän ja monitasoisen yhteyden. Syntyy eräänlainen ‘näkymätön kenttä’ (social field), jonka monet voivat aistia.

Syvin taso edustaa kokonaan näkymätöntä maailmaa. Tahtotilan avautuessa kuuntelu on generatiivista: kuunnellaan kaikkia eri ääniä, koko systeemiä. Syntyy tila, jota on vaikeata selittää lineaarisella kielellä. Kyse on olemisen tilasta, jossa kaikki hidastuu ja tulee pääsy sisäiseen ja kollektiiviseen viisauteen. Ryhmän dynamiikassa tilaa kutsutaan synergiaksi. Ihmisten välisessä viestinnässä puhutaan flow:sta tai ykseydestä. Tämä toiminta vaatii rohkeutta, sillä monille voi tulla tunne oman merkityksen tai aseman katoamisesta.

U:n alimmassa pisteessä sijaitsee lähde (engl. Source), jossa pysäytetään ajattelu, ollaan oman tahdon “alapuolella” ja aistitaan kollektiivista tahtotilaa. U-teoriassa tilaa kutsutaan Presencing -termillä. Pysähtymisen avulla luodaan yhteys johonkin itseä suurempaan ja syvempään asiaan. Jos pysähtymistä ja yhteyden saamista ei tapahdu, ihminen toimii aina omasta intressistään käsin. Kollektiivinen pysähtyminen tapahtuu päästämällä irti joistakin vanhoista pinttymistä ja epäolennaisuuksista (vanha ‘itse’ ja ego) ja sallimalla uuden ‘kipinän’ ja asian tulla. Saadaan näkymätön yhteys syvempään tietämisen tasoon ja korkeimpaan tulevaisuuden potentiaaliin. Tunnetaan, että jokin (itsessä ja yhteisössä) on alkamassa liikkua toiseen asentoon tai paikkaan. Se, minkä on tarve tapahtua, astuu esiin. Yhteisö liittyy näkymättömään kenttään ja kollektiiviseen tarkoitukseen, jossa jokainen voi tarjota jotakin ja joka alkaa tulla yhdessä tekemisen kautta näkyväksi.

Otto Scharmer ja hänen kollegansa ovat pitkällisen toimintatutkimuksen kautta havainneet, että kun yhteisö ylittää tietyn näkymättömän ‘kynnyksen’ tai raja-aidan, sen energiataso ja tunne tulevaisuuden mahdollisuuksista nousee. Asioita alkaa tapahtua ikään kuin itsestään, ja tulevaisuus alkaa saada hahmoa.

U:n oikeanpuoleisella kaarella sijaitsevat kaksi viimeistä vaihetta. Yhteisluomisen vaiheessa improvisoidaan ja kehitellään prototyyppejä, jotka voivat myös epäonnistua. Epäonnistumisen sallitaan tapahtua, koska niiden avulla opitaan lisää tulevaisuuden ratkaisuista. Viimeisessä, yhdessä kehittymisen vaiheessa omaksutaan uutta, joka löytää sijaintipaikan ‘ekosysteemeissä’ ja auttaa yhteisöä toimimaan kokonaisuudesta käsin.

Tämän viisivaiheisen prosessin tietoinen soveltaminen on osallistavaa johtajuutta. Sen avulla voidaan löytää ja luoda uusia ratkaisuja ongelmiin, joita emme ole kohdanneet koskaan ennen. Prosessin onnistumiseksi on kehitetty työkaluja ja menetelmiä esimerkiksi Presencing Institute:ssa ja Art of Hosting -yhteisössä.

Yhteistoiminnan esteet

On tunnistettu kolme ‘ääntä’, jotka estävät yksilöitä ja yhteisöjä menemästä U-teorian havainnollistamille syville toiminnan tasoille.

  1. Tuomitsijan ääni sulkee ihmisen mielen. Ääni suojelee sydäntä eikä halua mennä syvemmälle. Lääkkeeksi tarvitaan uteliaisuutta, koska se tappaa halun tuomita. Uteliaisuus ja tuomitsevaisuus eivät viihdy samassa tilassa.
  2. Kyynisyyden ääni sulkee ihmisen sydämen ja luo toivottomuutta. Lääkkeeksi tarvitaan toivon luomista.
  3. Pelon ääni sulkee tahtotilan. Sen kukistamiseksi tarvitaan rohkeutta.

U-teorian seitsemän johtamisen kyvykkyyttä

  1. Kyky kannatella kuuntelemisen tilaa
  2. Kyky havainnoida
  3. Kyky tunnustella, aistia
  4. Kyky yhdistyä läsnäolon kautta syvimpään tietämisen lähteeseen
  5. Kyky kiteyttää ja selkeyttää
  6. Kyky kokeilla käytännössä prototyyppien avulla
  7. Kyky kehittyä yhdessä kokonaisuutena

Esimerkkejä kyvykkyyksistä löytyy lukuisista monisektori-innovaatioista ja yritysten sovelluksista. Presencing Institute (presencing.org) kehittää uusia ’sosiaalisia teknologioita’ yhdistämällä tiedettä, tietoisuutta ja syvällisiä yhteisöllisen muutoksen metodologioita.

*Kirjoittaja: Maria Joutsenvirta, www.linkedin.com/pub/maria-joutsenvirta/99/855/708

Kirjoituksessa on hyödynnetty Presencing Institute:n materiaaleja. Suomennokset ovat kirjoittajan omia. Paljon lisää tietoa löytyy instituutin sivuilta: www.presencing.org